Länsiradan suunnittelussa huomioidaan luonto ja sen erilaiset asukkaat

Länsiradan ratalinjaus kulkee eteläisessä ja lounaisessa ruuhka-Suomessa. Uusi ratayhteys luo 1,5 miljoonan ihmisen työmarkkina-alueen ja mahdollistaa lähijunaliikenteen kokonaan uusille alueille.  Ihmisten lisäksi isoilla infrahankkeilla, kuten kaikella rakentamisella, on väistämättä vaikutusta myös alueensa ympäristöön.

Länsiradan suunnitteluvaiheessa on tehty laajaa ja määrätietoista työtä, jotta vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäisiä ympäristölle sekä sen eläimille ja kasveille. Perinteisesti eläinlajit saavat paljon huomiota suojelutoimissa, mutta Länsirata-hankkeessa on yhtä lailla tärkeää huomioida myös kasvikunnan monimuotoisuus.

Suunnittelussa on selvitetty toimenpiteitä niin rakentamisen ajalle kuin valmistuneelle radalle. Lisäksi suunnitteluhankkeen aikana tehdyt selvitykset tuovat uutta tietoa ja osaamista myös tuleville hankkeille. Lajikartoitus on usein vaativaa työtä, joka edellyttää monenlaista erityisosaamista ja sinnikkyyttä maastotöissä. Tekniset apuvälineet auttavat paljon, mutta edelleen lajikartoitus vaati kykyjä, joita voisi verrata klassisen salapoliisihahmon hyveisiin: tarkkoja aisteja ja kykyä tehdä havaintojen perusteella johtopäätelmiä. Huolellinen lajikartoitus vaatii myös resursseja. Kartoitettavaa on maalla, vedessä ja ilmassa ja vieläpä veden alla. Kartoitettavat lajit eivät myöskään kunnioita virka-aikaa tai lomakausia.

Myös ympäristövaikutusten lieventämisessä pätee rakennusalan yleinen viisaus: mitä aikaisemmin ja huolellisemmin suunnitellaan, sitä vähemmän rakennusaika tuo yllätyksiä. Oikean tiedon merkitys on myös valtaisa. Mitä paremmin rata-alue ja sen ympäristö tunnetaan, sitä helpompaa vaikutusten lieventäminen on.

Länsiradan suunnitteluvaiheessa on tehty laajaa ja määrätietoista työtä, jotta vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäisiä ympäristölle sekä sen eläimille ja kasveille. Perinteisesti eläinlajit saavat paljon huomiota suojelutoimissa, mutta Länsirata-hankkeessa on yhtä lailla tärkeää huomioida myös kasvikunnan monimuotoisuus.

Rakentamisen aikaisia vaikutuksia lievennetään muun muassa lajien siirroilla

Länsiradan Espoon puoleisessa päässä ratalinja ylittää Espoonjoen, jossa tavataan vuollejokisimpukoita. Simpukoiden merkitys vesiekosysteemeille tunnetaan yhä paremmin ja useat simpukkalajit ovatkin suojeltuja, niin myös vuollejokisimpukat.  Vuollejokisimpukoihin kohdistuvia vaikutuksia pyritään ehkäisemään siirtämällä simpukat turvaan siltarakentamisen aikana. Siirrot vaativat monenlaista erikoisosaamista, jotta herkät simpukat eivät vaurioidu. Siirrot tulee myös tehdä oikea-aikaisesti, sillä vuollejokisimpukoilla on taipumus vaeltaa uusille elinalueille.

Länsiradan suunnitteluvaiheessa on selvitetty huolellisesti esimerkiksi rauhoitetun lahokaviosammaleen esiintymistä Espoon keskuksen ja Histan välisen rataosuuden lähialueilla. Lahokaviosammal on myös hyvä esimerkki vaativasta lajikartoituksesta, sillä laji on pienikokoinen ja esiintymät yhtä lailla pieniä. Lahokaviosammaleen tunnistaminen vaatii yleensä myös oikean vuodenajan. Ja kaikista ennakkovalmisteluista huolimatta kokenutkin asiantuntija voi joutua tutkimaan varsin pitkään yksittäistä lahopuuta ennen kuin esiintymän havaitsee. Huolellisen lahokaviosammaleen kartoitustyön lisäksi Länsirata-hankkeessa on selvitetty mahdollisuuksia lahokaviosammalen siirtoihin, jotta sitä saataisiin kasvamaan luontaisesti uusilla lähialueilla.

Yksittäisten lajien lisäksi oleellista on myös kokonaisten ympäristöjen huomioiminen.  Hyvä esimerkki on paahdealueet. Ne ovat kuivia, täysin auringolle alttiita alueita, joissa on yleensä hiekka- tai sorapohja. Erityisen tärkeitä paahdealueet ovat tietyille kasvi- ja hyönteislajeille. Länsirata-hankkeessa on pyrkimyksenä luoda uusia paahdealueita menetettyjen tilalle.

Eläinten elintavat huomioidaan sekä ratasuunnittelussa että erikoisjärjestelyin

Hankkeen merkittävimpiä lieventämistoimenpiteitä tehdään tunnetuilla liito-oravan elinalueilla, joita Länsiradan varrella on muun muassa Espoon keskuksen ja Histan välisen rataosuuden liepeillä.

Länsiradan ratasuunnitelmassa oleva Myntinmäen tunneli on noin puolen kilometrin mittainen ja se mahdollistaa tuleville liito-oravasukupolville tutut pesäpuut ja kulkureitit jatkossakin. Alueelle on suunnitteilla myös rakennettuja hyppypuita, joiden tavoitteena on yhtä lailla turvata liito-oravien kulkureitit.  Lisäksi hankkeessa on suunniteltu liito-oraville rakennettavia pesäpönttöjä, joilla korvataan hankealueen läheisten pesintään sopivien kolopuiden vähentymistä.

Espoonjoen monipuoliseen lajistoon kuuluu myös saukko, joka on rauhoitettu ja EU:n luontodirektiivien suojelema laji. Saukot ovat taitavia uimareita, mutta voivat liikkua pitkiäkin matkoja myös maalla. Länsiradan suunnitelmissa Espoonjoen ylittävät sillat varustetaan niin sanotuilla saukkohyllyillä. Saukkohyllyt ovat siltojen alla kulkevia rakenteita, joita pitkin saukot pääsevät alittamaan radan turvallisesti. Oikeastaan saukkojen omia siltoja, varsinaisen ratasillan alla.  Saukkohyllyt suunnitellaan nimenomaan saukkoja varten, mutta riistakameroista saatujen kuvien perusteella niitä hyödyntävät myös muut pienikokoiset eläimet.

Lepakoiden laaja lajikartoitus tuo arvokasta tietoa tuleville hankkeille

Länsirata-hankkeen suunnitteluvaiheessa tehdyistä lajikartoituksista erityisen laaja ja vaativa on ollut lepakoiden elinalueiden selvitystyö. Espoon keskuksen ja Histan välisellä alueella on tunnettuja lepakkoalueita ja Myntinmäen tunneli auttaa osaltaan myös lepakoiden elinalueiden säilymistä. Hankkeen suunnitteluvaiheessa on myös selvitetty mahdollisuuksia linnunpönttöihin verrattaviin lepakkopönttöihin. Lepakkopönttöjen tavoitteena on tarjota lepakoille korvaavia kolo- ja piilopaikkoja.

Tunnettuna yöeläimenä lepakoiden kartoitus on lähtökohtaisesti hankalaa. Ihminen ei pysty luontaisesti myöskään kuulemaan lepakoiden kaikuluotausääniä, niinpä lepakkokartoituksiin tarvitaan lepakkodetektori.  Eli laite, joka muuntaa yliäänet ihmisen kuuloalueelle. Lisävaikeutta tuo joidenkin lepakkolajien mieltymys hakeutua ihmistenkin käytössä oleviin rakennuksiin, esimerkiksi vinteille tai piharakennuksiin. Näin ollen lepakkokartoittajan on oltava tarkkana myös ihmisten yksityisomaisuudesta.

Lepakkokartoituksia on tehty Suomessa vasta parisenkymmentä vuotta, joten Länsiradan suunnitteluvaiheen lepakkoselvitykset tuovat merkittävää tietoa ja osaamista. Ilman tietoa lepakkolajien esiintymisestä niiden huomioiminen erilaisissa hankkeissa on vaikeaa.