50 miljoonan tonnin kysymys

Länsiradan rakentamisesta syntyy arviolta noin 50 miljoonaa tonnia maa- ja kalliomassoja. Määrä vastaa mittaluokassaan kolmasosaa koko Suomen vuosittaisesta kiviainesten käytöstä. Siksi olemme selvittäneet niiden käyttömahdollisuuksia ja hyödyntämistä jo yli neljän vuoden ajan.

Suurissa infraprojekteissa maa- ja kalliomassoja on perinteisesti tarkasteltu ylijäämänä, joka kuljetetaan pois rakentamisen tieltä. Länsiradan suunnittelussa lähtökohta on toinen. Rakentamisen aikana tunneli- ja kallioleikkauksista syntyy arviolta noin 34 miljoonaa tonnia kiveä sekä noin 10 miljoonaa kuutiota savea ja muita pehmeitä maamassoja. Kyse on poikkeuksellisen suuresta materiaalivirrasta kansallisessa mittakaavassa.

“Yleisin ongelma on se, ettei maa- ja kalliomassojen logistiikkaa, jalostusalueita ja loppukäyttöä ole mietitty riittävän varhain. Tällöin käyttökelpoista materiaalia voidaan päätyä läjittämään tai varastoimaan sen sijaan, että se hyödynnettäisiin tehokkaasti hankkeen omissa rakenteissa ja samalla minimoitaisiin kuljetuksia sekä niistä aiheutuvia päästöjä”, sanoo Geologian Tutkimuskeskuksen erikoisasiantuntija Mika Räisänen.

Rakentamisessa aikatauluilla on suuri merkitys. Kun materiaalien laatu, määrät ja käyttötarpeet tunnetaan ennakkoon, voidaan välttää kiireessä tehtyjä ratkaisuja. Tämä edellyttää myös ennakointia, sillä syntyvä louhe täytyy murskata, lajitella ja tarkistaa ennen käyttöä. Perinteisesti louhe on voitu kuljettaa pois työmaalta ja tarvittavat rakennekerrokset hankkia muualta. Länsiradalla tavoitteena on hyödyntää mahdollisimman paljon hankkeen omia materiaaleja.

Kiertotalous lähtee liikkeelle suunnittelupöydältä

Länsiradan massasuunnittelussa lähtökohtana on kokonaiskuva siitä, millaista kiviainesta eri rataosuuksilta saadaan ja missä sitä voidaan hyödyntää. Perinteisesti infrahankkeissa massoja tarkastellaan melko yleisellä tasolla. Nyt tavoitteena on määrittää jo suunnitteluvaiheessa eri kalliolouheiden ominaisuudet, käyttökelpoisuus ja jalostustarpeet. Suunnitteluvaiheessa muodostettua käsitystä kiviaineksista tarkennetaan hankkeen edetessä uusien tutkimustulosten, laadunvalvonnan ja rakentamisen aikaisten pilotointien pohjalta.

”Aiemmin pääpaino on ollut selvittää hankkeen louhinta- ja massamääriä sekä niiden tasapainoa. Nyt haluamme tietää tarkemmin, millaista kiviainesta eri kohteista saadaan, mitä laatuvaatimuksia se täyttää ja missä sitä voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti”, kertoo Profund Oy:n geotekninen asiantuntija Seppo Hakala.

Massojen tehokas hyödyntäminen edellyttää avointa yhteistyötä kuntien, hanketoimijoiden ja yritysten välillä sekä hyvää näkyvyyttä alueen massavirtoihin. Karttapohjaisten suunnittelutyökalujen avulla voidaan huomioida myös materiaalien laatu ja ohjata ne käyttökohteisiin, joihin ne parhaiten soveltuvat, myös yli kunta-, maakunta- ja hankerajojen.

Lisää arvoa massoille

Näkökulmaa massasuunnitteluun voi etsiä esimerkiksi Sveitsistä.

”Jyrkkien rinteiden ja laaksojen maassa ylijäämämassat nähdään yleensä mahdollisuutena toteuttaa uusia ympäristö- ja virkistysratkaisuja. Mielestäni ajattelutapa on kiinnostava. Sveitsissä lähtökohta on, että massoille etsitään hyötykäyttöä eikä perinteistä sijoituspaikkaa. Samalla syntyy paitsi toimivaa ympäristöä myös paikallista identiteettiä ja tunnistettavia paikkoja, joita ihmiset käyttävät vielä vuosikymmenten päästä”, Räisänen kertoo.

Oppeja voitaisiin soveltaa myös Suomeen. Esimerkiksi meluntorjunta, puistoalueet, virkistysreitit ja -alueet tai kosteikot voisivat tarjota käyttömahdollisuuksia osalle hankkeissa syntyvistä massoista.

“Kun massojen määrät, laatu ja mahdolliset käyttökohteet tunnistetaan etukäteen, voidaan löytää ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä hanketta että kuntia. Ratkaisevaa on, että saamme tiedon kulkemaan eri toimijoiden välillä”, Räisänen toteaa.

”Kiviaineksen kiertotalous on nopeasti kehittyvä osa infra-alaa. Kaikkiin tilanteisiin ei ole valmiita toimintamalleja, joten suunnittelussa tarvitaan myös kokeilua, yhteistyötä ja uuden oppimista”, Hakala toteaa.

Hyviä massasuunnittelun esimerkkejä löytyy myös Suomesta. Ylijäämämaista rakennettu Helsingin Malminkartanon täyttömäki tunnetaan suosittuna ulkoilu- ja näköalapaikkana. Kotkassa puolestaan maa-aineksia ja rakennuskivilouhimoiden sivukiviä on hyödynnetty laajasti puistorakentamisessa. Tuloksena on syntynyt arvokkaasti vanhenevia ja palkittuja puistokokonaisuuksia, jotka osoittavat, kuinka ylijäämämassoille voidaan luoda merkittävää maisemallista, virkistyksellistä ja ympäristöllistä lisäarvoa.

Resurssiviisaus tukee vastuullisuustavoitteita

Länsiradalla 50 miljoonan tonnin kysymys ei ole se, miten materiaaleista päästään eroon, vaan miten niistä saadaan mahdollisimman paljon hyötyä.

Maa- ja kalliomassojen tehokkaampi hyödyntäminen liittyy suoraan myös ilmasto- ja vastuullisuustavoitteisiin. Lyhyemmät kuljetusmatkat vähentävät päästöjä, ja omien materiaalien hyödyntäminen säästää luonnonvaroja. Länsiradan tavoitteena onkin rakentaa toimintamallia, jossa materiaalien hyödyntämistä tarkastellaan osana koko hankkeen elinkaarta.

”Olemme lähteneet hankkeen suunnitteluun ennakkoluulottomasti ja poikkeuksellisen laajalla asiantuntijaverkostolla. Jos suunnittelussa onnistutaan hyvin, syntyy hyötyä sekä hankkeelle, kunnille että ympäristölle”, Hakala summaa.

Kun tulevaisuudessa juna kulkee Espoosta Salon suuntaan, massasuunnittelu ei välttämättä konkretisoidu matkustajille. Ympäristössä sen jälki voi kuitenkin näkyä vuosikymmeniä. Siksi Länsiradalla 50 miljoonan tonnin kysymys ei ole se, miten materiaaleista päästään eroon, vaan miten niistä saadaan mahdollisimman paljon hyötyä.